Vanhempainyhdistyksen pyynnöstä opettajat istuutuivat yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan koulusta ja vanhempainyhdistyksestä. Tapasimme opettajia kaikkein pyhimmässä eli opettajien huoneessa. Tilaisuuden ilmapiiri oli avoin, ja keskustelu aaltoili sujuvasti kasvatuskysymyksistä koulutyöhön ja vanhemmuudesta opettajuuteen.
Alkuesittelyssä paljastui, että koulun opettajakuntaan kuuluu eri-ikäisiä, erilaisia, monitaitoisia toisiaan ilmeisen sopivasti täydentäviä persoonia. Opettajilla on kertynyt kokemusta isommista ja pienemmistä – myös muista kuin hausjärveläisistä – kouluista. Useat opettajat opettavat oman luokkansa lisäksi myös muita luokkia, mikä lisää opettajien lasten tuntemusta. Myönteisenä asiana kävi ilmi, että tämän kokoisessa koulussa opettajat vielä tietävät kaikki lapset.
Yhdessä havaittiin, että samat perusasiat huolestuttavat sekä vanhempia että opettajia: onko lapsilla liikaa ruutuaikaa? nukkuvatko lapset riittävästi? kiusataanko koulussa? jne. Vanhempien tärkeä rooli lapsen koulutyön tukijana nousi erityisesti esille. Yhdessä todettiin, ettei ole olemassa tiettyä ikää, jolloin voisi jättää lapsen koulutyön tukemisen, sillä toiset lapset tarvitsevat tukea enemmän ja kauemman aikaa kuin toiset koulupolkunsa aikana. Vanhempien ääneen lausumattomana toiveena oli varmaan, että opettajat jaksaisivat aina kannustaa kaikkia lapsia yrittämään parhaansa. Esille tuli myös se, että jokaisen oppilaan tulisi selvitä koulusta säilyttäen uskon omiin kykyihinsä ja toivon hyvästä tulevaisuudesta, vaikkei koulumenestys olisikaan huippuluokkaa, sillä elämää vartenhan koulussa ollaan.
Koulu tiedottamisesta vaihdettiin pari sanaa – edelleen jäätiin kaipaamaan koulun yleistiedotetta, mistä kävisi kätevästi ilmi koulun perustiedot. Luokkatiedottamisen jokainen opettaja hoitaa hyväksi havaitsemallaan tavalla – toiset tiedottavat enemmän ja toiset vähemmän. Siihen luotetaan, että opettaja ottaa lapsen huoltajiin yhteyttä aina, kun huoli jostain asiasta herää.
Koulu, vaikka onkin oma maailmansa, on valmis tänä päivänä ottamaan vastaan vanhempia. Opettajien puolesta vanhemmat ovat tervetulleita seuraamaan opetusta ja vaikkapa osallistumaan opetukseen esittelemällä esimerkiksi omaa ammattialaansa. Tämän lisäksi heräsi ajatus, että koululla voitaisiin kokeilla tulevaisuudessa avoimien ovien päivää, jolloin vanhemmilla olisi mahdollisuus tulla tutustumaan koulun arkeen.
Esittelimme vanhempainyhdistyksen moton: ”Yhteistä tekemistä kouluyhteisön hyväksi”. Opettajien puolesta vanhempainyhdistystoiminta voisi olla toimintaa, mikä tukee koulua. Vanhempainyhdistys voisi auttaa esim. pajatyöpäivän ja koulun yhteisten teemapäivien järjestämisessä. Läksyjentekokerholle sekä lasten välituntitouhujen monipuolistamiseen ilmeni tarvetta, mitä varmasti kannattaa yrittää ratkoa yhteistyössä eri tahojen kanssa.
Tulevaisuuttakin suunniteltiin, sillä pohdittavaa jäi vielä seuraaviinkin kertoihin. Vanhempainyhdistys jatkaa keskustelua opettajakunnan kanssa ja rakentaa yhteistyömuotoja tarpeen mukaan. Päällimmäiseksi tunteeksi tilaisuudesta jäi koulun välittävä ja keskusteleva ilmapiiri sekä halu rakentaa uuden koulun kulttuuria askel kerrallaan.
Riitta Kurkela
