Vanhempainyhdistykselle tarjoutui tilaisuus kartuttaa varoja SM- Rallin Virpeistöntien EK:lla, kun rallin järjestäjät ottivat yhteyttä businesnaiseemme Anni Främlingiin joulun alla. Pienen houkuttelun jälkeen saimme kuin saimmekin koottua hyvän talkooporukan rallin lipunmyyntiin ja kioskin pitoon. Osa joukostamme oli kokeneita rallikävijöitä ja osalla ei ollut muuta tietoa rallista kuin, että siellä autot ajavat lujaa, mutta se ei haitannu hommia. Marin kanssa yritimme uskotella talkooväelle, että mekin osaamme ajaa, kuten ohitsemme pyyhältäneet rallikuskit. Meitä ei ilmeistä päätellen uskottu – vakuuttelumme ei ollut ilmeisestikään riittävän uskottavaa.
Lipunmyynti ja grilli sijoittuvat molemmat hyville paikoille, eikä pakkasviima päässyt meitä puremaan, kuten oli pelkona edellisiltaista säätiedotusta kuunnellessa. Lipunmyyntiä hoitivat Mia ja Jari letkeällä mutta samalla tehokkaalla otteella. Mari ja Riitta saivat avustaa lipunmyynnissä sivummalla, kun väkeä alkoi ilmestyä rallialueelle ”puskista”. Taseen perheen farmariauto toimi oivana kahvin- ja vedenkeittopisteenä. Satu ja Topias touhusivat kioskissa, joten kaikki tavarat löytyivät nopsasti, kun niitä tarvittiin. Martinin perhe ja erityisesti Johannes murskasivat erehtymättömästi lukuja kassalla. Erityismaininta täytyy antaa Jannelle, jonka kuuluva markkinointi kiiri hyvin rallikansan korviin. Sami oli varmaan ennenkin käännellyt makkaroita, sillä niin ammattimaisesti homma hoitui grillin ääressä. Esa avusti sujuvasti grillimestaria ja toimi kantojuhtana sekä roudarina. Främlingin perheen grilli ja agregaatti olivat käytössämme, joita ilman makkarat, kahvit ja kaakaot olisivat olleet haaleita. Suttisen perheelle kiitos grillialueen aurauksesta – olisi ollut vaikeaa järjestellä kioskia lumihangessa. Allekirjoittanut paisteli myyntiin munkkeja ja oppi – puolivahingossa – siitäkin hommasta lisää. Ei mennyt hukkaan tämäkään harjoitus – odotan jo seuraavaa munkinpaistokeikkaa!
Väkemme oli varustautunut hyvin talvikeliä varten. Uutuutena kokeilin – tädiltäni saaman vinkin mukaisesti – lampaan taljasta itse tekemiäni pohjallisia kengissäni – HYVIN TOIMI! Epäilin, että kengät olisivat ahtaat ko. pohjallisten kanssa, kun käytössä oli myös villasukat – mutta näin ei käynyt. Pakatessani kotona kioskitarvikkeita autooni varpailleni tuli em. varusteissa vähän lämmin, joten päädyin viilentämään niitä ja ajelin sukkasillani ilman kenkiä rallipaikalle – ei ollut enää aikaa viritellä muuta konstia. Uskallan suositella lampaantaljapohjallisia muillekin – niitä kannattaa kokeilla, kun joutuu seisoskelemaan pakkasessa pitempiä aikoja.
Talkooterveisin,
Riitta Kurkela
