Kun sunnuntaiaamuna kuunteli sisällä lämpimässä tuvassa nurkissa vinkuvaa tuulta ja katsoi ikkunasta viuhuvaa lumipuhuria, mielessä käväisi ajatus, että tämä keli on taatusti liikaa mäenlaskijoille. Vanhempainyhdistys oli varautunut peruuttamaan mäenlaskutapahtuman, jos pakkasta on yli -15 astetta. Kenellekään ei tullut mieleen, että talvimyrskykin saattaisi meitä koetella. Myräkästä huolimatta väkeä ilmestyi ilahduttavasti soramontulle mäkeä laskemaan.

Kioski mäensyrjässä

Mäenlaskun talkooväki arveli aamulla soramontulla kokoontuessaan, että saamme laskea mäkeä keskenämme. Aioimme kuitenkin syödä makkarat, kun olimme jo tänne asti päässeet, joten ryhdyimme puffetin laittoon. Tuulen puhaltaessa suoraan suunnitellulle kioskipaikalle hakeuduimme suojaisampaan paikkaan mäensyrjään. Emme joutuneet aivan umpihangessa tarpomaan, kun Kuumolan Jarmo ilmestyi paikalle moottorikelkalla läpi tuulen ja tuiverruksen. Hän ajoi pari kelkanjälkeä hankeen puffettia varten. Iloksemme ensimmäiset mäenlaskijat olivat jo täydessä vauhdissa, kun olimme vasta laittamassa grilliä paikalleen.

Luulenpa, että useimmat paikalle tulleet yllättyivät positiivisesti, kun myräkkä ei juuri haitannut soramontulla. Moni vanhempi epäili Ahjolan suoralla kävellessään, tuulen sopiessa puhaltamaan vinhasti Hausjärven suunnasta kohti mäkeä, että lyhyeksi jää muksujen mäenlaskureissu. Lapsia sää ei haitannut lainkaan – hiki päässä mäkeä noustiin ylös uskomattoman monta kertaa. Kun vielä vanhemmat saivat syödä makkaransa suojaisassa paikassa paleltumatta, sai kuin saikin nuori väki laskea mäkeä rauhassa.

Välipalatauolla?

Mäenlaskupaikkaa oli käynyt pohjustamassa hyvissä ajoin Kuumolan Jarmo. Mäki olikin hyvässä kunnossa – se ei ollut liian kova eikä pehmeä, mikä piti laskijoiden vauhdit sopivina. Kun vielä Mia ja Laura pitivät huolen mäenlaskijoiden ohjaamisesta oikeille kulku- ja lasku-urille, saivat kaikki nauttia turvallisesta mäenlaskusta. Loppua kohden mäki muotoutui hieman kumpareiseksi. Aikuisen selkä oli koetuksella näissä ”montuissa”, mutta lasten mielestä meno vain parani kumpareikossa.

Puffettissa oli hieman haastetta, mutta talkooväki ei antanut pienen lumisateen hommia haitata. Rahoista ja tarjoilusta huolehtivat Mari ja Kristiina. Grilliä pyöritti tottuneesti Sami avustajanaan Kirsi. Vakiintuneen tavan mukaisesti Satu oli yleisjärjestelijänä ja Esaa käytettiin kantojuhtana. Vesa sai nuotion vaivattomasti palamaan tässäkin kelissä – ei kuitenkaan tulitikuilla. Riitta sai toimia mm. kioskin avustajana vedenlämmittäjän ominaisuudessa. Kuten rallikioskissa, kuukautta aiemmin, Främlingin perheen grilli ja agregaatti olivat jälleen käytössämme. Tuulen tuiverruksesta huolimatta Taseen Satun poni houkutti muksuja kokeilemaan ratsastusta. Ainoa asia, missä annoimme periksi, oli tikkupullan paisto, mutta puffetin mokkapalat ja laskiaispullat taisivat korvata tämän puutteen.

Mäenlaskijoiden hyväntuulisuus tarttui kaikkiin paikalla olijoihin, ja saimme koko joukko viettää iloista laskiaissunnuntaita ympärillä viuhuvasta tuulesta huolimatta.

Talkooterveisin,
Riitta Kurkela